Syksy etenee ja vettä sataa. Niljakkaat kuraiset polut kuitenkin kutsuvat kesän jälkeen. Edes kohtuullisen fyysisen kunnon ylläpitäminen tuntuu tärkeältä varsinkin näin taloudellisen taantuman aattona. Ei tiedä mitenkä nuo terveyspalvelut vastaisuudessa toimivat.

Joskus lapsenlapsia hoitaessa tulee seuratuksi heidän pelejään varsinkin tv-ruudussa pelattavia. Niissä useinkin nappia painamalla kuljetaan eteenpäin eläimen tai olion muodossa ja yritetään tuhota mahdollisimman monta ympärillä olijaa. Miksi tällaista tuhoamista? Olen kuullut selittelyjä, kuinka entiset sadutkin sisälsivät pelottavia tilanteita. Silloin lapsi oli ulkopuolisena katsojana ja näki miten paha noita tai muu olio tuhoutui. Peleissä lapsi itse toimii. Olen ollut huomaavinani että omien jälkeläisteni leikit ovat selvästi rauhoittuneet, kun pelaamisaikaa on rajoitettu pariin tuntiin viikossa.

Lapsen mielessä eläimet muuttuvat ihmisiksi. Kerroin puhelimessa lapsenlapselle, kuinka vanhempien kanssa oli sovittu hänen tulostaan yökylään. Hän protestoi ja sanoi haluavansa leikkiä pihalla omien kavereidensa kanssa. Pahoittelin, että ehdin jo kertoa asiasta koirallemme ja se oli niin iloinen. Vastaus kuului : Voinhan minä sitten tulla.