Satuin menemään paikkakuntani kirkkoon, kun siellä piti Human organ-niminen yhtye konserttiaan. He lauloivat vanhoja tuttuja virsiä omana sovituksenaan. Ryhmä esiintyi ilman säestystä noin kymmenpäisenä kuorona ja lauloi Siionin virsiin kuuluvia melodioita jazzahtavasti.

Vanhat tutut sävelmät uudenlaisena sovituksena olivat  todella koskettavia. Luulen että tunteeseen liittyi paljon nostalgiaa. Mummini luona pidetyissä seuroissa tai joskus myöhemmin Herättäjä-juhlien seuroissa laulettiin samoja virsiä. Ne luovat edelleen tietyn tunnelman vakkei ole pitkään aikaan niitä kuullutkaan. Kun sitten lopuksi kuoro hyräili virren " Oi Herra luoksein jää jo ilta on", tuntui turvalliselta lähteä kotimatkalle.

Olin muutama vuosi sitten lapsenlapseni konfirmaatiota seuraamassa. Koin vanhan kaavan mukaiset messuamiset ja jäykät puheet kovin vieraiksi. Eikö nuorille ihmisille tarkoitettuja tilaisuuksia voisi muuttaa lämpimämmiksi ja välittömämmiksi? En usko että vanhemmillakaan olisi mitään sitä vastaan.

Tialsuuteen oli valittu iankaikkisen vanha osittain 1200-luvulta peräisin oleva virsi. Se oli todella mielenkiintoinen ja antoi tunteen siitä miten kansanomaisesti ovat esi-isät laulaneet kirkon tärkeistä tapahtumista: "Jeesus juodaan, Jeesus syödään". Niin seurakunnassa kuin muutenkin olemme renkaita ketjussa, joka tulee kaukaa menneisyydestä ja jatkuu meidän jälkeemme tulevaisuudessa. Jospa edes yrittäisimme, me samaan aikaan elävät, kokea toisemme enemmän kanssakulkijoiksi kuin kilpailijoiksi tai vihollisiksi.