Olimme tuttujen afrikkalaislasten kanssa katselemassa kissojen temppuilua poikani luona. Siitäpä sitten keskustelu siirtyi kissojen itsenäiseen luonteeseen ja palautui muistikuviin vuosikymmenien taakse aikaan, jolloin asuimme ensi kertaa Afrikassa.

Saimme Tansaniassa talon mukana kissan ja koiran talon edelliseltä asukkaalta, joka itse palasi takaisin Tanskaan. Muutaman viikon päästä meillä oli seitsemän kissaa ja kuusi koiraa, molemmat kun sattuivat saamaan pentuja samaan aikaan. Mikä riemukas ympäristö lapsille, avara valoisa talo valtavine pihoineen ja eläimiäkin ainakin aluksi ihan tarpeeksi.

Siiamilainen harmaa kissamme piti tapoinaan saada kaksi kertaa vuodessa pennut ja aina pikimustat. Näimme joskus mustan isähahmon hiippailemassa ympäristössä elefanttiruohon seassa. Kissaemo oli todellinen hallitsija. Sen valloittamaan nojatuoliin ei juuri ollut menemistä. Jos se sattui koirien kanssa yhtäaikaa ulko-ovelle, koirat perääntyvät hyvässä järjestyksessä.

Kerran kissa katosi, syytä en muista. Jostain se vain loukkaantui ja käveli viidakkoon ja pysyi poissa useita kuukausia.  Kukaan tuttavistamme ei ollut sitä nähnyt. Katselimme epäillen pihan yllä leijuvaa kotkaa. Löysimme jopa pieniä luita maasta ison akaasiapuun alta pusikosta. Yhtenä iltana olimme juuri menneet nukkumaan,  kun oven takaa kuului tuttua naukumista. Karkulainen palasi kotiin ja synnytti samana yönä uudet pennut.