Talvi toi mukanaan pienen flunssan poikasen kuten sen tapoihin kuuluu. Tänä vuonna jaoin sen lapsenlapseni kanssa. Soitin hänelle ja kerroin, että Pappa tulee sinne viettämään iltaa heidän kanssaan ja lohdutin että pieni flunssa on helposti voitettu. Toisesta päästä kuului huolestunut kysymys: Mutta paranetko sinä?

Paitsi liikkeellä olevia pöpöjä syytän flunssastani myös hiuslakkoja. Olin kolmessa eri tapahtumassa puolen viikon sisällä ja joka paikassa sakean hiuslakan hajussa. En sitten tiedä kumpi on kana ja kumpi muna: kaihersiko kurkkua haju koska tulehdus oli alkamassa vai laukaisiko haju flunssan.

Kun itse olin lapsi harrastuksiini kuuluivat seurakunnan tyttökerho ja myöhemmin partio. Nykyajan lasten harrastukset ovat erikoistuneempia ja kenties päämäärähakuisempia kuin silloin. Yksi lapsenlapsistani käy viulutunneilla musiikkiopistossa jopa useamman kerran viikossa. Pidän hyvänä sitä, että hän pääsee sinne kulkemaan itsenäisesti pyörällään. Häntä  nuorempi käy muskarin lisäksi sirkuskoulussa. 

Niinpä heidän luonaan käydessä kärrynpyörät vilistävät silmissä. Ja joskus hyvin sattuessa saatamme kuulla jopa viulusoittoa.