Kävimme vanhusryhmän kanssa ennen joulua hautausmaalla. Kappeliin oli järjestetty meidän pienelle ryhmällemme tilaisuus, seurakunnan pappi puhui ja väliin lauloimme joululauluja. Vaikka talvi odotutti tuloaan juuri tänä aamuna maa oli ohuesti lumen peittämä ja puut seisoivat huurteisina. Maisema avautui talvisen tunnelmallisena penkissä istujalle, kappelin etuseinä on ikkunaa. Tilaisuus oli varmaan monelle muullekin kuin itselleni yksi adventtiajan kohokohtia.

Saman ryhmän kanssa olimme teatteritunnelmissa kuluneella viikolla. Vaikka yleisöstä osa oli pyörätuolissa istujia ja monet muut kulkivat rollattoreiden kanssa sisään, permanto täyttyi ja näytelmä nähtiin. Laulun ja musiikin siivittämä esitys tuotti iloa ja mielihyvää. Ronskimmatkin vitsit naurattivat. Tärkeää oli myös se, että päästiin tänne, missä muutkin ihmiset käyvät, kuten joku asian ilmaisi.

Tiedän, että tälläisten retkien suunnittelu ja toteuttaminen eivät ole ihan helppo asia. Rahaa se vaatii ja meitä avustajia. On hienoa, että näitä voidaan tehdä.  Jo ympäristön muutos tuo vaihtelua vanhusten arkeen.