Vietimme joulua Kuopiossa. Siellä kulkiessamme lumisia teitä Puijonsarven metsien liepeillä vastaan käveli nuori mies, joka pysähtyi juttelemaan. Heti ensimmäisten repliikkien jälkeen saattoi huomata, ettei hän ollut samanlainen kuin me muut. Hän näytti kännykkäänsä. jonka oli saanut lahjaksi, kyseli meidän lahjoistamme. Hän halusi toivottaa kädestä pitäen hyvää uutta vuotta koko sukunsa puolesta lausuen tunnetun suvun nimen. Vielä kaukaa hän kyseli oliko pukki käynyt ja missä vietimme jouluaattoa. Hän oli erittäin hyvin pukeutunut ja todella symppis.

Katselin myöhemmin uudelleen elokuvan Kalteva torni, joka kuvaa autistisen nuoren miehen matkaa Italiaan. Tulin miettineeksi, mikä tekee tämänkaltaisista ihmisistä niin sympaattisia. Ehkäpä se että he ovat niin omia itsejään. Toimivat juuri niin kuin ajattelevat. Meillä muilla toimintaa ohjaa tiukka kontrolli." Lapsellisuudet" eivät pääse läpi vaan jäävät ajatuksen asteelle.